Heikki Ikonen maalaili piruja seinille kirjoittaessaan sähköpyöristä ja ihannoi jopa vanhoja autonrotiskoja (SK 1.9.). Todellisuudessa meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta ihmiset saataisiin pois autoista istumasta ja pyörien selkään aina kun se on reitin ja aikataulujen vuoksi mahdollista.
Sähköpyörä mahdollistaa pyöräilyn monelle, jonka kunto ei enää sähkötöntä pyörää kestäisi ja muille pyörän käyttämisen sellaisissa tilanteissa, joissa se ei muuten olisi mahdollista. Töihinkin voi pyöräillä kauempaa kun matka sujuu joutuisasti eikä tarvitse käydä suihkussa.
Sähköpyörien ajateltu turvattomuus ei johdu pyöristä itsestään. Se johtuu pyöräteiden huonoudesta. Jos pyörät nähtäisiin oikeasti erillisenä, kolmantena liikkumisvälineenä autojen ja kävelijöiden lisäksi, voitaisiin niille taata omat, suorat ja töyssyttömät väylänsä myös kaupungeissa.
Ottamalla tämä tila tarvittaessa ajoradalta vähennettäisiin autoilun houkuttelevuutta ja vastaavasti parannettaisiin pyöräilyn edellytyksiä. Pyöräilijän suurin vaara ei edelleenkään ole toinen pyöräilijä vaan autoilija, joka ei huomioi muita tienkäyttäjiä.
Kaiken lisäksi pyöräily on oiva tapa pienentää hiilijalanjälkeämme. Jokainen polttamatta jätetty litra fossiilista polttoainetta on pieni voitto meille kaikille. Jo sen vuoksi pitäisi pyöräilyyn satsata ja iloita jokaisesta, joka on auton sijaan hypännyt pyörän selkään. Siksi autonkin ratissa annan pyöräilijöiden aina mennä ensin, vaikka tilanne ei sitä vaatisi.