Kuukausi: maaliskuu 2017

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden eli jokaisen lapsen oikeuden kokopäivähoitoon poistaminen oli virhe Suomen hallitukselta. Poistamisella tavoiteltiin muutaman kymmenen miljoonan säästöjä samaan aikaan kun hallitus antoi verohelpotuksia sadoilla miljoonilla. Perusteluna käytettiin ihmisten patistamista töihin, mutta käytännön vaikutus on päinvastainen.

Käytännössä kokopäiväisen hoitopaikan puute vain haittaa työllistymistä. Jos oma lapsi joutuu osapäivähoitoon, ei vanhempi enää pysty ottamaan lisää töitä niin nopealla aikataululla kuin jos lapsi olisi normaalisti kokopäivähoidossa. Nykyään moni on ns. epätyypillisessä työsuhteessa, jossa viikkotuntimäärät vaihtelevat ja töitä saattaa tulla hetkellä millä tahansa. Jos lapsi on tällöin kotona, joutuu täysin työkykyinen ja työhaluinen vanhempi sanomaan työtarjoukseen ei.

Vaikka töistä saisikin tiedon riittävän ajoissa ja lapselle voitaisiin järjestää kokopäiväinen hoitopaikka, se ei välttämättä enää olekaan samassa päiväkodissa kuin ennen. Riskinä siis on, että lapsi joutuu vaihtamaan tutun ja turvallisen päiväkotinsa uuteen vanhemman saadessa töitä. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpää on pienet ryhmäkoot ja tutut hoitajat. Tälläinen pompottelu lasten ja aikuisten kustannuksella ei ole kenenkään etu.

Onneksi kunnilla on mahdollisuus tarjota tämä kokopäivähoito lyhytnäköisen hallituksen päätöksistä huolimatta. Monissa suurissa kaupungeissa näin on tehtykin, usein Vihreiden toiminnan ansiosta. Valitettavasti Porissa näin ole tehty. Minusta myös Porissa pitäisi järjestää kaikille lapsille mahdollisuus kokopäivähoitoon. Se on jokaisen lapsen oikeus ja meidän kaikkien etu, että vanhemmat saavat itse päättää milloin oman lapsen on parasta olla hoidossa ja milloin ei.

Sähkö on tehokkain tapa auton liikuttamiseen. Siinä missä polttomoottori hukkaa yli puolet polttoaineen energiasisällöstä, puhutaan sähköisen voimalinjan kanssa vain kymmenen prosentin häviöistä. Eikä tässä vielä edes ole otettu huomioon polttoaineen valmistusta ja jakelua.

Sähköautoilun vastustajat kiinnittävät usein huomion siihen, että sähkön tuottamisestakin tulee päästöjä. Jos unohdetaan sekä polttoaineen tuottamiseen kuluva sähkö että päästöttömät sähköntuotantokeinot, saadaan silti Suomessa tuotetulla sähköllä ajamisen päästöiksi alle 20g/km. Elinkaarianalyyseissäkin on todettu sähköauton olevan ylivertainen polttomoottoriautoon nähden, vaikka otettaisiin valmistus ja kierrätys huomioon.

Koska sähköautossa ei polteta mitään, ei myöskään ole pakoputkea, josta tulisi haitallisia päästöjä tai pienhiukkasia, eikä sähköauto tuota hiilidioksidia, joka kiihdyttäisi ilmastonmuutosta. Luonnollisestikin sähköauto vie silti tilaa ja aiheuttaa katupölyä siinä missä kaikki muutkin autot, joten sähköinen julkinen liikenne ja polkupyöräily ovat tässäkin suhteessa parempia.

Käytännössä moni kuitenkin tarvitsee autoa, koska julkinen liikenne ei yllä kaikkialle, eikä kaikkialta voi myöskään pyöräillä. Öljyn käyttö pitäisi kuitenkin minimoida ja loppu öljy jättää maahan. Öljyn käytön lopettamisella olisi myös valtava merkitys sekä Suomen että koko maailman talouspolitiikassa. Jos meidän ei tarvitsisi tuoda öljyä maahan, olisi vaihtotaseemme aivan eri näköinen. Jos lähi-idässä ei olisi intressejä öljyn suhteen, saataisiin sielläkin tilanne helpommin rauhoittumaan.

Tavalliselle käyttäjälle sähköauton paras puoli on sen helppous. Sähköautoissa ei ole vaihteita. Kuljettaja vain valitsee kulkusuunnan. Bensa-asemalla ei myöskään tarvitse koskaan käydä, koska auton voi ladata kotona yön yli. Keskimääräiset päivittäiset ajomatkat ovat niin lyhyitä, että useimmille riittää mikä tahansa jo nyt saatavilla oleva sähköauto ja ne kehittyvät koko ajan, jolloin myös tarve muuhun autoon pidemmillä matkoilla poistuu.

Yksisuuntaisista

Porin ydinkeskustan liikenteessä olisi parannettavaa. Pidän yksisuuntaisista kaduista, koska ne ovat Porilla ominaisia ja niistä kaupunki tunnetaan. Kuitenkin niistä koostuu myös ongelmia, kuten Isolinnankatua tai Vähälinnankatua kävellen ylittänyt varmasti tietää. Tietä annetaan huonosti ja suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ajetaan surutta, vaikka kyseessä on todella vaarallinen temppu.

Yksi ratkaisu voisi olla näiden katujen muuttaminen niin, että Vähälinnankadulla vain oikea kaista jatkuisi koko ajan suoraan ja vasen kaista päättyisi aina risteysten jälkeen eli se vasen kaista olisi vain vasemmalle kääntymistä varten. Vastaavasti Isolinnankadulla vain vasen kaista jatkaisi koko ajan suoraan ja oikealta käännyttäisiin. Jokaisen tälläisen risteyksen jälkeen voisi rakentaa korokkeen suojatien kohdalle, jolloin kävellen ja pyöräillen ei tarvitsisi ylittää kuin yksi kaista. Ennen risteystä olevia suojateitä voisi vähentää.

Lisäksi sekä näiden yksisuuntaisten kohdalla että muutenkin kaupungissa voisi lisätä kolmioita risteyksiin niin, että pyöräilijöillä olisi etuajo-oikeus autoihin nähden. Pyöräily on jokatapauksessa ehdottomasti sellainen asia, jota pitäisi tukea kaikin keinoin. Jokainen matka joka tehdään pyörällä auton sijaan on voitto sekä henkilölle itselleen että ympäristöllemme.

Yksi vaihtoehto voisi myös olla muuttaa Isolinnankadun ja Vähälinnankadun toinen kaista pyöräkaistaksi.

Pysäköinnistä

Viimeaikoina on ehdotettu erilaisia ratkaisuja keskustan pitämiseksi elävänä, esimerkiksi ”PoriParkkia” Anttilan tiloihin tai pysäköinnin muuttamiseksi kokonaan maksuttomaksi. En pidä näistä kumpaakaan kovin hyvänä ajatuksena.

Pysäköinti ostosten ajaksi ei tälläkään hetkellä mielestäni ole mikään ongelma. Paikkoja on riittävästi ympäri kaupunkia ja pysäköinti on niin halpaa, ettei kukaan sen vuoksi jätä pysäköimättä keskustaan. Erilaiset mobiilimaksamistavat ovat tehneet sen, ettei niitä kolikoitakaan enää tarvi kantaa mukana ja harmitella pysäköinnin vaikeutta sen vuoksi.

Pysäköinnin ei myöskään tule olla täysin ilmaista, koska ydinkeskusta on sellainen alue, jossa autoilua tulisi nimenomaan vähentää ja luoda sekä kävelijöille että pyöräilijöille mahdollisuudet kävellä ympäri keskustaa ilman pelkoa auton alle jäämisestä tai niiden pakokaasujen ja muiden haittojen kärsimisestä. Siksi pysäköinnissä pitää olla vyöhykkeet, jotka selvästi ohjaavat pysäköimään hieman sivummalle. Jos välttämättä haluaa pysäköidä aivan keskelle ydinkeskustaa on siitä oltava valmis maksamaan.

Tietenkin aivan keskelle kaupunkia on myös syytä jättää riittävä määrä invapaikkoja, jotta liikuntarajoitteisten elämää ei tarpeettomasti haitata. Samoin parhaille paikoille tulisi jättää pysäköintipaikkoja paikallisesti päästöttömille autoille eli käytännössä sähköautoille, joille tulisi myös rakentaa latauspisteitä. Tästä aiheesta lisää toisessa artikkelissa.

Työpysäköinnistä

Oma aiheensa on työpysäköinti kaikille niille, jotka tulevat ilahduttavasti kaupunkiimme töihin ympäri maakuntaa. On selvää, ettei julkinen liikenne kaikkialla ole järkevä mahdollisuus työmatkoihin, joten heillekin pitäisi tarjota edullista parkkitilaa päivän ajaksi.

Tällähetkellä ”ratkaisu” on Viikkari, jonne moni autonsa päiväksi jättää, koska pysäköinti on siellä ilmaista. Tähän pitäisi saada muutos. Viikkariin tulisi ottaa käyttöön asukaspysäköinti, jossa jokainen siellä asuva saa pysäköidä yhden auton vapaasti, mutta muille tulisi arkisin klo 8-16 neljän tunnin pysäköinti kiekolla. Näin halukkaat kyllä pääsisivät käyttämään palveluita, mutta kaupunginosa ei olisi tuupattu täyteen autoja arkena. Nykyisessä tilanteessa kärsijäksi joutuvat Viikkarissa asuvat, joiden niskaan kaikki näiden autojen aiheuttama saastekuorma kaatuu. Samanlainen ratkaisu on käytössä esimerkiksi Helsingin Lauttasaaressa, jossa käyn töissä parina päivänä viikossa.

Ratkaisuksi ongelmaan ehdotan pysäköintialuetta tai jopa pysäköintitaloa, johon voisi päiväksi autonsa jättää kohtuulliseen hintaan, esimerkiksi parilla eurolla. Sille sopiva paikka voisi olla esimerkiksi linja-autoaseman kenttä, joka nyt jää uuden matkakeskuksen valmistuessa. Kun tähän yhdistettäisiin kävelykatu, joka jatkettaisiin aina rannasta uuteen matkakeskukseen asti niin meillä olisi turvallinen polku, jota kävellä läpi koko kaupungin.

Varhaiskasvatuksesta

Lapsille tulisi Porissakin taata oikeus subjektiiviseen päivähoitoon, kuten useissa muissakin kaupungeissa on tehty hallituksen päätöksistä huolimatta. Osapäiväinen hoito ei ole kenenkään etu. Lapsen päivät pirstotaan pienemmiksi tai lapsi pääsee hoitoon vain osaksi viikkoa. Alle kolmivuotiaiden lasten kohdalla olisi tärkeää, että ryhmäkoot olisivat mahdollisimmat pienet ja muutoksia tapahtuisi mahdollisimman vähän.

Kun lapsi ei ole kokopäivähoidossa vain siksi, ettei jomman kumman vanhemman työmäärä täytä vaadittua 30 viikkotyötuntia, estää tämä kotona olevaa vanhempaa ottamasta vastaan nopeasti alkavia työtehtäviä. Pahimmassa tapauksessa lapsen hoitopaikassa on paikat täynnä, jolloin työn ottaminen vastaan voi tarkoittaa jopa sitä, että lapsen pitäisi jättää tuttu päiväkoti ja kaverinsa, jotta vanhempi pääsisi töihin.

On hyvä muistaa, että kuntatasolla on mahdollista paikata hallituksen virheitä mm. palauttamalla subjektiivinen päivähoito myös Poriin.

Avoimempi kaupunki

Kaupungin päätöksentekoon kaivataan avoimuutta ja kaupunkilaisten huomioonottamista ennen asioiden viemistä valtuustoon. Tällä hetkellä kaupunginhallitus ja valtuusto ovat toteuttaneet kaavasuunnitelmia, joissa ei ole huomioitu asukkaiden toiveita ja huolia missään määrin. Esimerkiksi toisen tornitalon ja ennenkaikkea sen ympärille kohoavan valtavan rakennusmassan tapauksessa kaupunkisuunnittelun kanssa käytiin rakentavaa keskustelua ja päädyttiin matalampaan kaavamalliin, mutta tämä esityö hylättiin kokonaan työmääräyksellä ja kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan, joka oli kaikkia esillä olleita malleja massiivisempi.

Valtuuston kokoukset tulisi viimeistään nyt tuoda jokaisen kuntalaisten katsottavaksi. Asiaa puoltaa myös se seikka, että valtuuston kokouksia voi nykyisellään seurata ainoastaan naapurihuoneen ovenraosta. Mikäli kokoukset lähetettäisiin suorana verkossa, voisi jokainen omalla kotisohvallaan seurata valtuutettujen toimintaa valtuustosalissa ja seurata äänestysten tuloksia. Suorat verkkolähetykset esimerkiksi YouTubeen on helppo toteuttaa. Kaupunginkanslian tietohallinto-osasto tuottaa vastaavan kaltaisia lähetyksiä ulkokameroilla tälläkin hetkellä, joten asiantuntemusta löytyy kaupungista jo valmiiksi.

Ympäristönsuojelu

Ympäristönsuojelu merkitsee paitsi sitä, että asia otetaan huomioon kaikessa kaupungin toiminnassa, myös ympäristöystävällisten valintojen mahdollistamisessa kaupunkilaisille ja niihin kannustamisesta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sähköautojen latauspisteitä ja niille tilan varaamista. Sähköautoilu on on Satakunnassa huomioitu äärimmäisen heikosti, vaikka se on tärkeä ja helppo tapa vähentää liikenteen aiheuttamaa kuormitusta, ei vain ilmastolle vaan myös paikallisella tasolla vähentämällä pienhiukkaskuormitusta välittömästi.

Samoin päästöttömien energiamuotojen kuten tuulivoiman ja aurinkoenergian lisäämiseen tulisi panostaa. Tuulivoimassa koetaan ongelmaksi voimaloiden rakentaminen liian lähelle asutusta. Tällaiset seikat on ilman muuta huomioitava voimaloiden sijoittamisessa, mutta tilaa maassamme kyllä riittää. Sähkö ei kuitenkaan ole käytettävissä ilman, että sitä jollain tapaa luodaan. Olkiluodossa jätteet haudataan maaperään, missä ne tuottavat vaaraa niin pitkään, ettei meillä ole edes varmaa keinoa viestiä vaarasta tuleville sukupolville: maaperään seuraavaksi kajoava ei ehkä enää tiedä, että joskus oli olemassa suomen kieli. Mieluummin siis tuulimyllyjä horisontissa kuin ydinjätteitä maaperässä tai hiilivoimala tupruttamassa myrkkyjä suoraan ilmakehään. Aivan kenenkään takapihalle ei tuulimyllyjäkään kuitenkaan tarvitse rakentaa.

Kaupunki voisi myös edistää ja kannustaa kuntalaisia asentamaan omia aurinkopaneeleja katolleen. Tällä tavalla jokainen meistä voisi tuottaa sähköä itselleen ja tuotantoa saataisiin hajautettua. Suomessakin aurinkopaneeleilla saadaan hyvä tuotto, jolla paneelit maksavat itsensä takaisin suhteellisen nopeasti.

Kuka maksaa?

On selvää, että palveluiden ja avoimuuden parantaminen sekä ympäristönsuojelu eivät ole ilmaisia. Uskon kuitenkin, että ihmiset ovat valmiita osallistumaan tähän yhteiseen hyvään, kukin omalla panoksellaan. Uskon myös, että avoimemmalla kaupungin toiminnalla saavutetaan yllättäviäkin säästöjä.

Ei pidä unohtaa, että palvelut kannattaa nähdä sijoituksena sekä omaan että lastemme tulevaisuuteen ja ympäristönsuojelu tulee sekin käsitellä mahdollisuutena kehittää uusia ratkaisuja ja kaupallistaa niitä. Menneeseen takertumalla tulemme häviämään maailman muuttuessa.

Ryhdyin Vihreiden ehdokkaaksi kuntavaaleihin, sillä haluan viedä Porin päätöksentekoa avoimempaan ja kestävämpään suuntaan. Kaupunki on aina asukkaitaan varten, ja on tehtävissä paljon asioita Porin saamiseksi hauskemmaksi ja houkuttelevammaksi paikaksi asua ja yrittää. Kun kaupunkia kehitetään, tulee sen tapahtua asukkaiden hyvinvoinnista huolehtien.

Lisään sisältöä sivuilleni kuntavaalien lähestyessä, joten pysy kuulolla!
Voit sillä välin lukea tarinaani Minusta-sivulta, jonka löydät sivun ylälaidasta.